Projektitiimien jaetun johtamisen, toimivuuden ja hyvinvoinnin kehittyminen

Jaettu johtaminen projektitiimeissä -hanke tarkasteli jaetun johtamisen, tiimien toimivuuden sekä tiimien jäsenten työhyvinvoinnin muutosta ja kehittymistä uuden tiimin aloittaessa uuden projektin parissa. Jaettu johtaminen on vuorovaikutusta ja vaikuttamista tiimissä, jolloin johtajan rooli ja vetovastuu on jaettu tiimin jäsenten kesken eli se ei perustu johtajan muodolliseen asemaan. Olimme kiinnostuneita seuraavista tutkimuskysymyksistä: Ensinnäkin, missä määrin tiimien jaetussa johtamisessa, tiimien toimivuudessa (psykologinen turvallisuus, tiimityytyväisyys) ja tiimin jäsenten hyvinvoinnissa (työn imu) tapahtuu muutosta vuoden seuranta-ajan kuluessa? Toiseksi tarkastelimme, missä määrin jaettu johtaminen on yhteydessä tiimien toimivuuden ja tiimin jäsenten työhyvinvoinnin muutokseen? Kolmantena mielenkiinnon kohteena oli tarkastella jaetun johtamisen ilmenemistä tiimeissä ja siihen liittyviä tekijöitä, kuten tiimin jäsenten roolin selkeyttä. Tutkimukseen osallistujat työskentelivät erilaisissa tutkimus-, kehittämis-, investointi- tai hankin-taprojekteissa. Tutkimusaineisto käsitti sekä kysely- että haastatteluaineiston. Kyselytutkimus oli neljän mittauskerran pitkittäistutkimus, johon osallistui 22 projektitiimiä kuudesta eri organisaatiosta. Haastatteluaineisto koostui 30 haastattelusta, joissa haastateltavina olivat kyselytutkimukseen osallistuneiden tiimien jäseniä ja projektipäälliköitä. Tulokset osoittivat, että jaetun johtamisen kokemus vakiintui tiimin jäsenten keskuudessa tutkimuksen seurantajakson alussa eli siinä ei tapahtunut keskimäärin muutosta. Sen sijaan tulokset osoittivat että tiimijäsenten kokemassa psykologisessa turvallisuudessa, tiimityytyväisyydessä ja työn imussa tapahtui keskimäärin laskua seurantajakson aikana. Lisäksi tulokset osoittivat, että jaettu johtaminen oli positiivisesti yhteydessä psykologisen turvallisuuden muutokseen eli jaettu johtaminen tuki psykologista turvallisuutta. Tulokset osoittivat myös tiimin jäsenten roolin selkeyden olevan yhteydessä myöhempään jaettuun johtamiseen. Tulokset antavat viitteitä siitä, että tiimien aloitettua toimintansa on tärkeä kiinnittää huomiota tiimin jäsenten roolien selkeyteen, mikä voi edistää jaetun johtamisen ilmaantumista. Vastaavasti jaettu johtaminen voi tukea tiimiläisten yhdessä tekemistä ja yhteistä vastuunottoa tiimin tavoitteista, mikä voi edesauttaa myös psykologisen turvallisuuden kehitystä tiimeissä

Workspace methodologies : studying communication, collaboration and workscapes

This report consists of descriptions of methods, which are used for studying, evaluating and developing workplaces. Work environments are analyzed as layers or imbedded levels: as physical, virtual and mental/social spaces. In this analysis, Kurt Lewin's classical psychological concept 'Life Space' is used as well as the concept 'ba' provided by Nonaka, Toyama and Konno. 'Ba' refers to socially shared space, where people create, share and use knowledge. The concept of Ba unifies the physical space, such as an office space, the virtual space, such as e-mail, and the mental or social space, such as common experiences, ideas, values, and ideals shared by people with common goals as a working context. A hypothesis is that the support and/or hindrances of these spaces have a crucial influence on the activities of employees, groups and organizations. To design and develop workplaces it is fundamental to identify these facilitating and hindering work context characteristics. For this purpose, various methods are needed to collect data, to analyze it, to describe and model the environments, and to analyze their quality. In this report, some only methods are described. They are: social network analysis, sketching and photographing methods, communication analysis, work requirement and well-being analysis, simulation game method and multidisciplinary workplace study methodology. The described methods are examples of approaches and methods meant to cling to the challenges of workplace design.Tämä raportti koostuu työtilojen tutkimisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä käytettyjen tiedonkeruu- ja analysointimenetelmien kuvauksista. Työn toimintaympäristöä eritellään eri tasoina tai kerrostumina: fyysisinä, virtuaalisina ja henkisinä/sosiaalisina tiloina. Tasoerittelyssä hyödynnetään Kurt Lewinin klassista, yksilöpsykologista 'elämäntila' käsitettä sekä Nonakan, Toyaman ja Konnon käsitettä 'ba'. Ba tarkoittaa sosiaalisesti jaettua tilaa, jossa olevat ihmiset luovat, jakavat ja käyttävät tietoa. 'Ba' yhdistää fyysisen tilan, kuten toimisto, virtuaalisen tilan, kuten sähköposti, ja henkisen tai sosiaalisen tilan, kuten yhteisesti jaetut kokemukset, ideat ja ihanteet. Oletuksena on, että näiden tilojen tarjoama tuki ja esteet vaikuttavat keskeisellä tavalla yksittäisten työntekijöiden, ryhmien ja organisaatioiden toimintaan. Työpaikkojen suunnittelun ja kehittämisen kannalta on olennaista tunnistaa toimintaa helpottavia ja estäviä tekijöitä. Tähän tarvitaan erilaisia menetelmiä kerätä työtiloja koskevaa tietoa, analysoida sitä, kuvata näitä ympäristöjä ja arvioida niiden laatua. Raportin kirjoituksissa kuvataan joitakin menetelmiä. Kuvatut menetelmät ovat: sosiaalisten verkostojen analyysimenetelmät, piirros- ja valokuvamenetelmä, kommunikaatioanalyysi, kuormitustekijä- ja hyvinvointianalyysi, simulaatiopelimenetelmä ja monitieteinen työpaikkojen tutkimusmetodologia. Esitellyt menetelmät ovat esimerkkejä tavoista paneutua työpaikkojen tutkimuksen haasteisiin

TOTI-hankkeen loppuraportti

TOTI-hankkeessa tavoitteena oli saada tutkittua tietoa, jota voidaan käyttää optimaalisten toimistotilojen suunnittelemiseen. Monitieteellinen tutkijaryhmä kehitti toimivia kokonaisratkaisuja yhdessä rakennusalan ammattilaisten ja toimitilojen käyttäjien kanssa. Erityisesti tarkasteltiin avotilatoimistojen oloja ja siellä akustiikkaa, lämpöoloja, yksityisyyttä, sisustusta, työtehtävien vaatimuksia ja organisaation tehtäviä.1

Käsityksistä ajatuksen poluille : Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan kehittäminen

This study deals with the formation of the idea of research and development (r&d) activity at one particular university of applied sciences in Finland. In this study I proceed from examining the conceptions of management regarding r&d-activities to exploring the development of the complex concept that guides these r&d-activities. The aim of this study is, first, to describe conceptions of r&d-activities, and then, second, to describe the formation of a new concept for r&d-activities in one field of study at the university of applied sciences. I used phenomenographic analysis to elucidate the conceptions and collected the data in interviews of personnel (22) who belong to the management of the university of applied sciences. The data for analysing the obstacles faced and the ways of overcoming them during the formation process of the new concept consist of the video-recorded material from ten change laboratory sessions held for the specific field of study at the university of applied sciences. In researching the formation of the concept of the activity, such research and analysis methods are used in which the concept is understood as a material construction, and with the help of which one can work out the formation of the concept during the development process. When the systematic development of the r&d-work was underway, the management of the university of applied sciences held differing views regarding the content, target, factors and organisation of the r&d-activities, as well as regarding the position of dissertations as a part of r&d-activity. Obstacles for developing rd concerned the unclear object and outcomes of the new activity, not having the tools (such as adequate know-how) for the new activity and not having found the necessary solutions for the distribution of work. In addition the rules that quide the activities of the university of applied sciences did not support working according to the new way. To improve r&d-activity, the school’s management defined three development strategies to encourage adequate rd-activity to support working life, regional development and learning. The strategies were based on the expansion of existing methods, such as service activities, dissertation work and the research activities of the teachers. Of the three possible routes, the concept of dissertation in this study was expanded to integrate the services of organisation development and the occupational growth of the students. A group of teachers in the field of social and health studies participated in the development work. The change laboratory method was used as a tool for this work. Analysis of the cognitive trails indicated that, in addition to the cycle of expansive learning activities, microcycles with different purposes can exist. According to Cussins (1992), something already in existence in each microcycle is destabilised, and something else is stabilised to replace it. In this study three microcycles were identified, during which the teachers first destabilised the existing concepts of dissertation work that guided their thinking, and then began to use new concepts to structure their thinking. Secondly, they undermined the existing concepts with material structure that defined their practical work, and developed new practical models to replace them. Thirdly, the problems accumulating in researching and testing the new activities caused the developers to destabilise the r&d-strategies of the university of applied sciences and to define a new conceptual model for r&d-work in the field. During this third cycle, the teachers developed a research arena model, which was a significant expansive innovation. In the cognitive trails developing the new concept for the r&d-activity, the teachers indeed faced the obstacles the management had described as their conceptions. These obstacles manifested themselves as contradictions. During the development process, the nature of the obstacles (i.e. contradictions) changed as the development proceeded. Solving the first and second degree contradictions highlighted the third and fourth degree contradictions. To overcome the obstacles, the teachers had to to articulate the value and motive of the development work throughout the development process. Developing the new concept for r&d-activity required many reconfigurations of practical solutions to overcome the obstacles. Developing the new concept for r&d-activity, both at the level of representations and of new practices, requires universities of applied sciences to adopt new methods in which the actors are partake in construction of new concepts of activity through adequate discussion, analysis and debate. R&d -activity can progress, if instead of implementing partial solutions, the totality of the activities (i.e. the group of partial solutions acting together) will be constructed. The development of the activity system requires many simultaneous changes as well as wide-ranging know-how and discussion related to these changes. What is perhaps most important, however, is that the group of developers mature into a determined collective actor which can engage in many agentive actions. The development of the agency is fundamental to progress.Tutkimukseni koskee ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön idean muotoutumista yhdessä ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksessa edetään koulun johdon tutkimus- ja kehitystoimintaa koskevien käsitysten tarkastelusta toimintaa ohjaavan kompleksisen käsitteen, toimintakonseptin kehittämisen tutkimiseen. Tutkimuksen tavoite on kuvata tutkimus- ja kehitystyön systemaattisen kehittämisen käynnistymisen hetkellä vallinneita tutkimus- ja kehitystyön käsityksiä sekä uuden tutkimus- ja kehitystoimintaa jäsentävän käsitteen kehittämistä yhdellä ammattikorkeakoulun koulutusalalla. Käsitysten selvittämisessä käytetään fenomenografista analyysia ja sen aineistona on yhden ammattikorkeakoulun koulun johtoon kuuluvien henkilöiden (22) haastattelut. Uuden toimintakonseptin kehittymisen ja kehitystyössä kohdattujen esteiden ja esteiden ylitysten analyysin aineistona on ammattikorkeakoulun koulutusalalla toteutettujen muutoslaboratorioistuntojen (10 kokousta) videoaineisto. Toimintakonseptin kehityksen tutkimisessa sovelletaan tutkimus- ja analyysimenetelmiä, joissa käsite ymmärretään aineellisena konstruktiona ja joiden avulla voidaan selvittää käsitteen rakentumista kehitysprosessin aikana. Tutkimus- ja kehitystyön systemaattisen kehittämisen käynnistyessä ammattikorkeakoulun johdolla oli erilaisia käsityksiä tutkimus- ja kehitystyön sisällöistä, kohteista, tekijöistä, organisointitavoista ja opinnäytteiden asemasta tutkimus- ja kehitystyön osana. Tutkimus- ja kehitystyön kehittämisen esteinä esiintyivät uuden toiminnan kohteen selkiintymättömyys, soveltuvien työvälineiden (kuten riittävän osaamisen) puuttuminen, työnjakoratkaisuiden samoin kuin toimintaa ohjaavien sääntöjen keskeneräisyys. Tutkimus- ja kehitystyön tehostamiseksi koulun johto määritteli kolme kehitysreittiä, joita pitkin voitaisiin edetä työelämää, aluekehitystyötä ja opetusta palvelevaan tutkimus- ja kehitystyöhön. Reitit perustuivat olemassa olevien toimintatapojen ts. palvelutoiminnan, opinnäytetoiminnan ja opettajien tutkimustoiminnan laajentamiseen. Kolmesta mahdollisesta reitistä tässä tutkimuksessa lähdettiin laajentamaan opinnäytetyön toimintakonseptia työelämän palvelun ja opiskelijoiden ammattiin kasvun integroivaksi toimintakonseptiksi. Kehitystyöhön osallistui sosiaali- ja terveysalan opettajaryhmä. Työvälineenä käytettiin muutoslaboratoriomenetelmää. Ajatuksen polkujen analyysi osoitti ekspansiivisen kehittämisen jäsentyvän paitsi erilaisiksi oppimisteoiksi myös erilaisen tarkoituksen omaaviksi mikrosykleiksi. Cussinsin (1992) mukaan jokaisen mikrosyklin aikana horjutetaan jotain olemassa olevaa ja vakiinnutetaan sen tilalle jotain uutta. Tässä tutkimuksessa havaittiin kolme mikrosykliä, joiden aikana opettajat ensin horjuttivat ajatuksiaan ohjanneita, olemassa olevia opinnäytetyön käsitteitä ja ottivat käyttöön uudet ajatuksia jäsentävät käsitteet. Toiseksi he horjuttivat olemassa olevia, käytäntöä jäsentäviä, aineellisen rakenteen omaavia käsitteitä ja kehittivät niiden tilalle uusia käytännön malleja. Kolmanneksi uuden toiminnan tutkimisessa ja kokeilussa syntyvät kasautuvat ongelmat ohjasivat kehittäjät horjuttamaan ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön strategioita ja jäsentämään uuden käsitteellisen mallin alan tutkimus- ja kehitystyölle. Tämän kolmannen syklin aikana opettajat kehittivät tutkimusareenamallin, joka oli huomattava ekspansiivinen innovaatio. Mikrosyklien tarkastelu osoitti lähikehityksen vyöhykkeen ylittämiseen kuuluvan toimintaa ohjaavan käsitteen monentasoista horjuttamista ja vakiinnuttamista. Uutta toimintakonseptia kehittävillä ajatuksen poluilla kohdattiin ne esteet, joita koulun johto oli käsityksinään kuvannut. Käytännön kehitystyössä esteet ilmenivät toiminnan ristiriitoina, joiden luonne muuttui kehitystyön edetessä. Ensimmäisen ja toisen asteen ristiriitojen ratkaiseminen nosti esille kolmannen ja neljännen asteen ristiriidat. Esteiden ylittämiseksi opettajien oli tärkeää koko kehitysprosessin ajan kerrata ja painottaa kehitystyön arvoa ja päämäärää. Uuden toimintakonseptin kehittyminen vaati opettajia muotoilemaan monia esteet ylittäviä käytännön ratkaisuja. Uusien tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitteiden kehittäminen sekä representaatioiden että uusien käytäntöjen tasolla edellyttää ammattikorkeakouluja omaksumaan kehittävän tutkimuksen menetelmiä, joissa riittävästi keskustellen, analysoiden ja väitellen toimijat rakentavat käytäntöä jäsentäviä toimintatapoja. Tutkimus- ja kehitystyön kehittämisessä päästään eteenpäin, jos osaratkaisuiden toteuttamisen sijasta pystytään jäsentämään toiminnan kokonaisuutta ts. yhdessä toimivien osaratkaisuiden joukkoa. Toimintajärjestelmän kehittyminen vaatii monien samanaikaisten muutosten tekemistä ja siihen liittyvää laajaa osaamista ja keskustelua. Oleellisinta lienee kuitenkin se, että kehittäjäryhmästä muodostuu määrätietoinen kollektiivinen toimija. Toimijuuden kehittyminen on kehitystyön edellytys ja mahdollisuus. Avainsanat: Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyö, opinnäytetyö, toimintakonseptien kehittämine

Mobiilin ja monipaikkaisen työn muotoilu

Perinteisesti työn muotoilussa ihminen muokkaa työympäristöä, työn sisältöjä, toimintatapoja, sosiaalisia suhteita ja työn hallintatapoja, niin että ne vastaavat hänen arvojaan, osaamistaan ja tarpeitaan. Nykytyön muutokset, kuten välittyneen vuorovaikutuksen lisääntyminen, uudenlaiset työskentelytavat ja digitaaliset työympäristöt, edellyttävät käsitteen laajentamista

Tunnetko yrityksesi kehittämiskohdat? Lisää virtaa työhyvinvoinnin johtamiseen!

Johtaminen ja sen organisointi on jatkuvaa toimintaa yrityksissä, mutta miten johdetaan työhyvinvointia? Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen! -hankkeessa pienille ja keskisuurille yrityksille on kehitteillä digitaalinen työväline, jota käyttämällä yritysjohto pääsee arvioimaan ja kehittämään työhyvinvoinnin johtamisen käytäntöjään suunnitelmallisiksi ja tuloksellisiksi. Turun ammattikorkeakoulun tutkimusryhmä New Ways of Promoting Performance on mukana kehitystyössä. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan perustuva Työ 2030 -kehittämisohjelman tavoitteena on, että “Suomi on johtava työelämäinnovaatioiden kehittäjä ja että Suomessa on maailman paras työhyvinvointi.” Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen! -hankkeessa vastataan osaltaan tähän tavoitteeseen ja keskitytään edistämään työhyvinvoinnin johtamista suomalaisissa pienissä ja keskisuurissa (pk) yrityksissä. Monen yrityksen työkalupakista puuttuvat menettelytavat, joilla yrityksen johto ja esimiehet voivat pätevästi arvioida ja kehittää työhyvinvoinnin johtamisen käytäntöjään. Erityisesti pk-sektorilla on tarpeen saada työhyvinvoinnin johtamiseen lisää systemaattisuutta. Työhyvinvoinnin johtamiskäytäntöjen kehittäminen pk-yrityksissä vaikuttaa monen hyvinvointiin: Suomessa työntekijöistä noin kaksi kolmasosaa työskentelee pk-yrityksissä. Fokus työhyvinvoinnin johtamiseen! -hankkeessa korkeakoulujen työhyvinvoinnin johtamisen asiantuntijat kehittävät yhdessä pk-yritysten kanssa työhyvinvoinnin johtamisen arvioinnin ja kehittämisen digitaalisen sovelluksen. Sen avulla johto tunnistaa yrityksensä työhyvinvoinnin johtamisen tilan ja saa ohjeita kehittämistarpeiden mukaisiin toimiin

"Säädyllisissä ja hyvissä oloissa" : mobiilin ja monipaikkaisen työn työolojen ja työkuormituksen arviointimenetelmän kehittäminen

Teknologia on tehnyt mahdolliseksi ajasta ja paikasta riippumattomien työn muotojen kehittymisen. Työn muotojen laajeneminen vaatii toimintatapojen uudistamista sekä työpaikoilla että työorganisaatioiden toimintaa tukevissa palveluissa, kuten työterveyshuollossa. Teoksessa tarkastellaan mobiilia ja monipaikkaista työtä työterveyshuollon tehtävän näkökulmasta: miten selvittää työntekijän työolot ja työkuormitus työssä, jota tehdään kaikkialla. Julkaisu käsittelee Työsuojelurahaston rahoittaman projektin ensimmäistä vaihetta, jossa on määritelty mobiilin ja monipaikkaisen työn työolojen ja työkuormituksen arviointimenetelmän kehittämistarvetta ja sisältöä. Määrittelytyötä on tehty tiiviissä yhteistyössä työterveyshuollon toimijoiden kanssa. Raportin tavoitteena on luoda katsaus niihin haasteisiin, joita työn uudet muodot asettavat työterveyshuollon toteuttamiselle. Se kokoaa yhteen työterveyshuollon toimijoiden kokemia mobiilin ja monipaikkaisen työn arviointivälineiden vaatimuksia ja tarjoaa arviointimenetelmien kehittämisestä kiinnostuneille mahdollisuuden jatkaa kootun tiedon pohjalta omaa organisaatiota palveleviin konkretisointeihin. Julkaisun nimi ”Säädyllisissä ja hyvissä oloissa” on kehitystyöhön osallistuneiden työterveyshuollon toimijoiden puhetta muistuttamassa siitä, että työolojen ja työkuormituksen arvioinnin päämäärä ei ole vain kerätä tietoa vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia

Digitaalisen tilan sosiaalinen rakenne

Usein ajatellaan, että yhteistyö sujuu itsestään, kunhan vain saadaan ihmiset samaan digitaaliseen tilaan. Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole, sillä myös digitaalisessa yhteistyössä tulisi tiedostaa tilan sosiaalinen rakenne. Sosiaalisella rakenteella tarkoitetaan erilaisten artefaktien kuten logon tai tunnusvärien kautta välittyviä, usein jopa tiedostamattomia sosiaalisen vuorovaikutuksen ja vallan rakenteita, jotka vaikuttavat yhteisen työn suorittamiseen joko suotuisasti tai estävästi. Digitaaliset työtilat sisältävät siis aina myös sosiaalisen ulottuvuuden. Samoin kuin fyysisissä tiloissa, myös digitaalisissa tiloissa työskentelevät ihmiset rakentavat käyttämilleen tiloille merkityksiä. Voidaankin sanoa, että vasta sosiaaliset suhteet ja ihmisten yhteinen toiminta luovat tilan ja tilalliset suhteet